Kulttuuria, pyykkiä ja ruokaa

Tuttavani laittoi minulle perjantaina viestin, että he esiintyvät kuoronsa (Ekänes manskör) kanssa Prahassa muutamassa kirkossa. Koska olin perjantain töissä ja hieman väsynyt, en mennyt perjantain estykseen. Lauantaina kuoro esiintyi pienessä, mutta sympaattisessa St. Martins Churc:ssa Praha 1.

En ole mikään suuri kuoromusiikin ystävä, mutta kuuntelen sitä silloin tällöin jos esitys sattuu sopivaan hetkeen ja fiilikseen. Nyt koin, että tämä on pakko nähdä. Ja olihan se hienoa kuunnella Finlandiaa ja Kesäillan valssia keskellä Prahaa. Otin esityksistä myös videota, mutta koska niissä äänen laatu on mitä on, en lataa niitä tänne. Ovat omana muistona.

Muutama kappale sai veden nousemaan silmiin, niin oli hienoa kuultavaa.

Kirkossa ollut taide oli hienosti kontrastissa rakennuksen kanssa.
Valitettavasti kiireessäni en kuvannut taiteilijan nimeä, eikä nämä Stŕchvaksít jää mieleen.

Kuoroesityksen jälkeen vaihdoin muutaman sanasen viikonvaihteeksi ja suuntasin ostoksille. Olin sopinut työkaverinin Alexin kanssa, että menen hänen luokseen pesemään pyykkiä, mutta koska pyykkitreffit olivat vasta klo 14 minulla oli nelisen tuntia aikaa kierrellä ja katsella. Pragtique oli sopivasti aivan kirkon tuntumassa, joten aloittelin sieltä. Tämä ihana Tsekkiläisten nuorten suunnittelijoiden tuotteita myyvä pikku putiikki on hieman piilossa sisäpihalla, joten se jää varmasti monelta huomaamatta. Mutta suuntaa tänne, mikäli halajat muuta kuin vanhankaupungin matkamuistomyymälöiden tarjontaa. Päädyin ostamaan kaksi kangaskassia, kasan kortteja ja ihanan Ahoj-pinssin. Ahoj = hei. Taidan vielä piipahtaa siellä, kunhan saan tuliaisajatukseni kasattua.

Sympaattinen putiikki, jonka vieressä on muuten ihan kiva kahvilakin.

Námestí Republicy:ssa oli taas käsityöläisten markkina, samat joissa piipahdin ensimmäisenä
viikonloppuna täällä ollessani. Tällä kertaa join vain kahvin ja nautin tunnelmasta ja hyvästä musiikista.

Námestí Mirun puistoon oli pystytetty suuri määrä mustia ja puisia ristejä, sekä lasten tekemiä unikonkukkia
ensimmäisen maailmansodan päättymispäivän ja kaatuneiden muistoksi (vietetään 11.11.)

Námestí Mirulta hyppäsin metroon ja suuntasin kohti pyykkikonetta (yksi huono puoli asunnossani on tuon pyykkikoneen puuttuminen). Alex asuu kivalla alueella Praha 10 keskustan puoleisessa päässä. Tungin vaatteet koneeseen ja koska nykypesukoneiden ohjelmat kestävät ikuisuuden päätimme lähteä kävelylle ja kahville. Syömään menisimme vasta myöhemmin, sillä Prahassa (turistialueen ulkopuolella) moni ruokaravintola avaa ovensa tauon jälkeen vasta klo 18. Kävelimme Vinohradyssa olevaan puistoon, jonka reunalla on monia ihania kahviloita. Valitsimme Le Caveaun, jossa saa sekä hyvää kahvia, että ihania juustoa ja leipomon omaa leipää. Ja puistossa on mahtavan näköinen katolinen kirkko, joten alueella kannattaa piipahtaa.

Hyvän juustolautasen jälkeen oli voimia tyhjentää kone ja ripustella pyykit. Sitten hipsittiin pieneen italialaiseen ravintolaan da Claaraan. Menu on lyhyt ja vaihtuu raaka-aineiden mukaan ja se löytyy vain seinällä olevasta liitutaulusta. Henkilökunta puhuu melko hyvää englantia, vaikka ravintola ei missään nimessä ole turistien löytämä. Ricotta-munakoiso-pampardelle ja prosecco olivat todella hyviä. Kuviakaan en tullut ottaneeksi, koska ruoka oli niin hyvää ja oli mukavaa pitkästä aikaa istua jonkun kanssa syömässä ja keskustella kaikesta mahdollisesta. Näin lyhyessä ajassa kun ei vielä synny suurta sosiaalista piiriä ja iltaisin tulee oltua pääsääntöisesti itsekseen.